|
|
|
Ensimmäisenä Suomeen Ruotsista saapunut Shih Tzu koira on ollut 1954 syntynyt narttu. Irja–mummo teetätti ensimmäisen suomalaisen Shih Tzu pentueen joka syntyi 27.08.1957 Pentuja tuli 3kpl. Pentujen nimeksi tulivat: Pauhunmäen Nöpö, Pauhunmäen Chien-Chin-Se ja Pauhumäen Shih-Chen. Alla olevat kuvat ovat kotoa ja koiranäyttelyistä 1950-luvulta,,, |
|
Ensimmäisen koiran ostin ollessani 9 vuotias josta maksoin 20 markkaa. Kylläkin sekarotuinen mutta niin rakas uros nimeltään Sami. Rahat koiraan keräsin ja säästin itse. Aikani vinguttua että saisin luvan ottaa koiran niin sainkin periksi, kuulin että naapuriin oli syntynyt sekarotuisia pystykorvan sekoituksia, koira kuumeeni vain paheni. Kävin katsomassa pentuja melkein joka päivä ja niin se kauan odotettu päivä koitti ,että sain viedä pennun kotiin. Olihan meillä ollut Samia ennen jäniskoira ja karjalankarhukoira, mutta kun ne eivät olleet niin sanotusti minun. Karhukoira teki pennut josta minulle luvattiin oma pentu mutta en kuitenkaan saanut sitä, joka oli kylläkin suuri pettymys. Olin tietenkin katkera kauan aikaa, mutta tuli aika kun meillä ei ollut yhtään jahtikoiraa aloin haaveilemaan taas omasta koirasta uudelleen ja niinpä toiveeni toteutui. Aika kului ja Sami vanheni ja minä vanhenin muutimme kerrostaloon, jossa Sami ei osannut elää, jouduimme lopettamaan sen raskain mielin. Itkin Samia monta viikkoa lohdutuksena sain kuulla, että otetaan uusi koira sellainen pieni vaikkapa kiinanpalatsikoira, mutta ne oli vain lupauksia ei minulla ole vielä tänä päivänäkään sitä kiinanpalatsikoiraa. Aikaa kului ja tuntui tosi tyhjältä pääsin peruskoulusta ja muutin ruotsiin, niinpä ajattelin että nyt kyllä otan taas oman koiran. Kuulin kauttarantain, että yhdellä meidän sukulaisella oli syntynyt karjalankarhukoiran sekoituksia, joten soitto sinne ja pentua katsomaan. Kuinka ollakkaan pentu lähti minun mukaan, no sekin oli uros ja nimeksi tuli Otso. Otson vein takin sisällä piilossa tullin ohi eihän sillä mitään rokotuksia ollut saatikaan lääkärin todistusta. Asusteltiin ruotsissa muutama vuosi ja tultiin takaisin juurilleen Tornioon. Otso eli 8vuotiaaksi ja sairastui, joten katsottiin, että oli parempi päästää hänet kivuista. Otso vaipui syvään uneen meille niin raskain mielin. Käärimme hänet isoon vilttiin ja hautasimme hänet sukulaisemme metsään, jossa kävin toisinaan muistelemassa häntä kyläreissullamme. Niinpä niitä koiria on nyt elämäni varrella tullut ja mennyt. |
|
OTSO |
|
SAMI JA MINÄ |
|
Jyrkin koira nimeltään Reksi. |
