Kun perheeseen tulee pentu!   

Pienen koiranpennun tultua taloon varsinkin alkuajat eletään paljon pennun ehdoilla. Jopa kodin ilme saattaa muuttua. Matot kääritään rullalle ja tavaroita nostetaan ylemmäksi. Mahdollisiin portaisiin joudutaan laittamaan portti. Sähköjohdot ja muut vaaralliset esineet joudutaan siirtämään pois. Alkuinnostuksen antamin voimin käy kuitenkin alkeiskoulutuskin. Pentu kannattaa heti alkuun totuttaa sellaisiin asioihin, joita siltä aikuisena odotetaan. Jos et toivo koiraa vuoteeseen tai edes makuhuoneeseen, älä ota sitä sinne ensimmäiseksikään yöksi. Pentu saattaa kitistä ensimmäisinä öinä kaipaillessaan pentuesisaruksiaan, mutta kitinän saa loppumaan muullakin tavoin kuin ottamalla pennun sänkyyn viereensä. Vanhoja hyväksi koettuja rauhoittelu tapoja ovat esim. radion hiljainen ääni. Jos koira tulee olemaan aikuisena yksin kotona, kannattaa yksinoloakin harjoitella vähän kerrallaan. Pennun hoitokin on kasvatusta. Pienen pennun kanssa on huomattavasti helpompi harjoitella kynsien leikkaamista, harjaamista, hampaiden ja korvien tutkimista sekä muita vastaavia toimenpiteitä. Esimerkiksi jos  aiot leikata sen kynnet tee se pennulle heti alkuun selväksi, varmasti se riuhtoo ja yrittää purra terävillä hampaillaan, mutta periksi ei saa antaa. Pennulle voi leperrellä lempeästi ja antaa namipaloja samalla kun hoidat sitä, näin pentu oppii ja tottuu siihen. Älä tee näistä hoito tilanteista epämiellyttävää vaan yritä saada pentu nauttimaan, että häntä hoidetaan. Useimmiten ensimmäinen koirakoulu käydään sisäsiisteyskasvatuksen myötä. Pikkupennun opettaminen tavoille ja tottelemaan isäntäväen käskyjä on hyvää esikasvatusta esim. tähtäävää kouluttamista varten. Pentu on varsin oppivainen ja toimii kaavamaisesti. Se tekee tarpeensa melkoisella varmuudella aina syötyään, herättyään ja myöskin aina leikin lopuksi ennen nukahtamistaan. Muista kehua pentua aina kun hän tekee jotakin oikein. Jokainen onnistunut ja palkittu suoritus on kullan arvoinen. Kun hyvä perusta pennun elämälle on tehty virallisen kasvattajan luona tulee muistaa, että se todellinen kasvatustyö tehdään pennun kodissa, ei kasvattajan luona. Pennunottaja on avaintekijä siihen, millainen pennusta tulee aikuisena. Useimmat käyttäytymishäiriöiksi määritellyt ongelmat syntyvät koiran kasvuiässä, joten vastuu kuuluu koiran kasvattajalle. Kasvatusta ja koulutusta ei saa koskaan sekoittaa keskenään, sillä ne ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka ne ajoittain sivuavat toisiaan hyvinkin läheltä. Kasvatus on koiran jokapäiväistä elämää, joka alkaa koiran syntyessä. Alussa kasvattajina ovat koiran emo, pentuesisarukset ja pennun syntymäympäristön eri tekijät. Myöhemmin samaa virkaa hoitavat pennun uusi koti, elinympäristö ja omistaja. Uudesta omistajasta pitäisikin tulla pennun elämän keskipiste.  Pitää muistaa että pentu joka tulee uuteen kotiin ei ole mikään pieni vauva vaan esikouluikäinen pieni koira jota pitää alkaa kasvattamaan siitä päivästä kun se uuteen kotiin tulee. Kouluta koiraasi kohtuudella, koiraa koulutetaan sen koko elämän ajan, mutta ei koskaan paljoa kerralla. Varsinkin pennun koulutuksessa on tärkeää, ettei sitä väsytetä siihen. Pentua on myös syytä palkita aina.  Koiralle olisi hyväksi myös opettaa sitä tottelemaan joitain käskyjä, kuten istuminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, seisominen, maahanmeno, vapaana seuraaminen, oikealle, vasemmalle, vapaa, irti, noutaminen, hyppääminen, etsiminen ja pysähtyminen on hyödyllinen vaikkapa jos koira ryntää autotielle. Kaikista tärkeintä on, että koira ymmärtää mitä EI tarkoittaa.                

                                                       Onnea kasvatustyöhön!